Rinkan merkitys kantovälineenä perustuu sen painoa jakavaan rakenteeseen. Pehmustetun lantiovyön ja olkaviilekkeiden kautta paino jakautuu lantiolle jaloille ja hartioille, ja painopiste siirtyy selältä alemmas painoa paremmin kestävälle lantiolle, kohti vartalon luonnollista painopistettä. Myös tasapainon sailyttäminen on helpompaa tukipisteen ollessa lanteilla. Hyvässä rinkassa painopistettä soi siirtää rasituksen mukaa esin rinta- ja olkahihnojen pituutta säätämällä.
Kantorepun kehittyneempiä versioita tunnetaan useilta alkuperäiskansoilta. Esimerkiksi intiaanit käyttivät kantolaittetta, jonka runko taivutettiin saarnen tai pajun oksista. Sen kantavana hihnana käytettiin otsahihnaa, joka kohdisti painon selkärankaa pitkin lantioon ja jalkoihin. Nykyinen anatomic-tyyppinen rinkka on puolestaan saanut suomalaistetun ”rosna”-nimensä kolttasaamelaisten puukehikosta tehtystä kantolaitetteesta, krosnasta.
Rosnarinkassa kantojärjestelmä ja siihen yhdistetty reppuosa rakentuvat kahden jäykisteenä toimivan alumiiniliuskan ympärille. Intiaanien tavoin siihen voidaan yhdistää myös otsan yli kulkevaa ”tumppi”-niminen hihna.
Putkirinkkojen kehikko valmistetaan yleensä alumiinista tai komposiittimuovista. Kehikon ulkopuolelle kiinnitetään varsinainen reppu ja kantojärjestelmä. Jäykkä putkirinkka soveltuu parhaiten painavien lastien kuljetukseen.
Rinkkaa valitessa on hyvä pitää mielessa seuraavia asioita:

• Sovitus kannattaa tehdä painon kanssa (10-15 kg), jotta kaikki säädöt voidaan tarkastaa luotettavasti.
  
• Noin 45-80 litran rinkkaan mahtuu yleensä kaikki tarpeellinen.
  
• Peukalosääntö ”115 cm” kannattaa pitää mielessä. Tätä pienempää rinkkaa ei yleensä tarvitse tarkastuttaa lentoasemalla.
  
• Iso suuaukko helpottaa pakkaamista.
  
• Topatut hihnat ja säädettävät olka ja rintahihnat parantavat huomattavasti kayttömukavuutta.
  
• Itse rinkan painon kannattaa kiinnittää huomiota jos tavoitteena on mahdollisimman kevyt kantamus.
  
• Materiaalien kestävyys ja sateen pitävyys (tai sadesuoja).